Eerika
Ratsastuksenohjaaja Eerika Aartoaho aloitti ratsastuksen jo kolmivuotiaana – eikä hänellä sen jälkeen ole ollut hevosettomaan elämään enää paluuta.
Ypäjän opiskeluvuosina Eerika pääsi työharjoitteluun Kyra Kyrklundin luo Englantiin ja valmistuttuaan hän lähti Englantiin ratsastuksenopettajaksi ja ratsuttajaksi.
Eerika työskentelee Espoon Tallilla ratsastuksenopettajana ja hänen mielestään parasta hänen työssään ovat ehdottomasti oppilaat, innokkaiden hoitajien opettaminen sekä huiput hevoset.
Parhaimpia hetkiä Eerikan työssä ovat ne, kun ratsastaja ja ratsu löytävät yhteiset sävelen. ”Tämän työn suola on myös se, kun ratsastajat pääsevät haasteidensa ja pelkojensa yli – se onnistumisen hymy on jotain niin maagista”, Eerika toteaa.
Elisa
Kun Espoon Tallin omistaja Elisa Tollet löysi Espoon Tallin, hän toteutti oman lapsuudenhaaveensa ja pisti pystyyn oman ratsastuskoulun perheensä kanssa.
”Nyt työskentelen ratsastuskoululla unelma-ammatissani niin hovimestarina kuin tunteiden tulkkina ja varmistan, että tallilla kaikki toimii ja kaikki tarvittava on aina paikalla”, Elisa kertoo.
Elisan mukaan Espoon Tallin rustiikki miljöö ja isot tarhat luovat loistavat lähtökohdat ratsastuskoulutoiminnalle. ”Täällä hevosilla on mahdollisuus viettää aitoa hevosten elämää kavereiden kanssa”, Elisa toteaa.
Elisan mielestä parasta Espoon tallilla on onnistunut ilmapiiri sekä huiput asiakkaat ja työntekijät. ”Kaikki meillä työskentelevät kaksi- ja nelijalkaiset ovat aarteita, joiden ansiosta tänne on kaikkien ratsastajien helppo tulla ja olla”, Elisa kiteyttää.
Hanne
Olen Hanne ja opetan Espoon tallilla tiistaista torstaihin sekä maanantaisin huolehdin hevosten ratsuttamisesta ja lihashuollosta tarpeen mukaan.
Ratsastuksen aloitin itse 11-vuotiaana alkeiskurssilla. Perheelläni oli tuohon aikaan varaa vain yhteen kurssiin ja sen jälkeen sain satunnaisesti käydä irtotunneilla. Pidin kuitenkin eniten hevosen hoitamisesta ja ratsastus ei ollut mielestäni kovin tärkeää. Pyöräilin kesäisin yli 20km matkoja vain päästäkseni hoitamaan hevosia. Oppia kertyi paljon ja sain tallissa auttamista vastaan ratsastaa vuonohevosella itsenäisesti ilman satulaa (tipuin muuten aluksi joka kerta kun hevonen nosti laukan). Kaksi vuotta meni siis talleilla puuhastellessa ja ilman satulaa humputellessa. Humputtelu antoi minulle kuitenkin erittäin hyvän tasapainon ja kun perheelläni oli 13v täytettyäni mahdollisuus tukea harrastustani kunnolla, sain oman hevosen. Ensihevoseni (3v suomenhevonen) ei todellakaan ollut se fiksuin ostos (tarina niin pitkä, että jääkööt pois tästä), mutta onneksi meillä oli hyvä valmentaja apuna, jonka ohjeita noudatimme täydellisesti ja yhteinen taipaleemme oli ruusukkeita täynnä ja osallistuimme kolme kertaa mestaruuksiinkin. Kova tahto oppia ja hyvä kilpailumenestys mahdollisti myös pääsyn maamme parhaimpien valmentajien oppiin ja nämä kaikki opit yhteensä sen, että hevoset ovat olleet ammattini jo 18-vuotiaasta saakka.
Minua ovat valmentaneet koulussa (Vaativa A) mm. Maarit Raiskio, Håkan Wahlman, Janne Berg, sekä lukuisa joukko vierailevia ulkomaan nimiä.
Esteillä (120cm) valmentajana on ollut urani alussa Dominique Barthelaix ja myöhemmin Christopher Wegelius.
Kenttäratsastuksessa valmentajana ollut edeltävät ja Håkan Wahlman.
Vaikka pienenä en haaveillut ratsastavani ammatikseni, niin siinä vaan kävi.
Vaikka en ajatellut koskaan opettavani ratsastusta, niin siinä vaan kävi.
Huolimatta siitä, että olen viettänyt lähes kaiken ajan tallilla, olen myös kouluttautunut alalle Harjun Oppimiskeskuksessa (2006). Välissä jatkoin töitä ensin Suomessa Håkan Wahlmanin tallityöntekijänä ja myöhemmin Belgiassa ratsuttajana. Ratsuttajana ollessa syntyi halu tietää kaikki hevosen lihaksistosta, joten opiskelin hierojaksi Tampereen urheiluhierojakoulussa (2011). Ja viimeisin päähänpistoni, hankkia liiketalouden (AMK) Tradenomin paperit, sain juuri joulukuussa 2017 päätökseen (tämä haku tapahtui oikeasti päähänpiston myötä).
Opettaessani pyrin aina siihen, että ratsastaja saisi ”ahaa-elämyksen”. Pyrin selittämään monella eri tavalla huomioiden eri oppimistavat. Haluan että ratsastaja kokee, kuulee, näkee, tuntee ja tiedostaa oppimansa. Tunneillani on hyvin tavallista, että tulen nykimään ratsastajan jalasta tai kädestä tai muutoin ohjaan istuntaa. Pyrin siihen, että näkisin tunneillani tyytyväisiä ratsukoita: Ratsastajia ja hevosia, jotka toimivat rentoina yhteistyössä, luottaen toisiinsa. Ratsastuskouluratsastajan yksi suurimmista rikkauksista on useat erilaiset hevoset, joilta jokaiselta saa aina jotain uutta oppia!
Jan
Espoon Tallin omistaja Jan Tollet on yritysjohtaja, jonka kravatti vaihtuu viikonloppuisin talikkoon ja saappaisiin.
”Vietän lauantait ja sunnuntait talikon kanssa hevosten karsinoissa. Se on minun tapani tukea hevosten hyvinvointia ja taata, että hevosilla on aina mukavat oltavat karsinoissaan”, Jan kertoo.
Tolletin perheellä on ollut yhteinen haave omasta ratsastuskoulusta jo pitkään ulkomailla vietettyjen vuosien aikana ja sopivaa paikkaa etsittiin niin Unkaria kuin Kaakkois-Aasiaa myöten. Lopulta oma, rustiikki hevosparatiisi löytyi Espoon kartanon historiaa havisevilta mailta.
”Meillä on täällä Espoon kartanon vehreillä mailla reilusti rauhaa ja tilaa niin, että hevoset voivat harjoittaa täällä lajinomaista elämää”, Jan toteaa.
Janin mielestä parasta Espoon Tallilla on mukava ja kannustava ilmapiiri. ”Me rakennamme täällä yhdessä Suomen ratsastavaa tulevaisuutta ja meille ovat aina kaiken tasoiset ratsastajat lämpimästi tervetulleita”, Jan summaa.
Mia
Mia Pasanen on ratsastuksenohjaaja, jolla on vankka kokemus hevosten kanssa työskentelystä. Hän on aiemmin pyörittänyt omaa tallia parikymmentä vuotta sekä toiminut muun muassa pääratsuttajana saksalaisessa hevossiittolassa.
Mian oma, istunnalle herkkä tamma saatteli hänet aikoinaan istuntapainotteisen Centered ridingin pariin jo silloin, kun opetusmenetelmä vasta rantautui Suomeen – ja näitä arvokkaita oppeja hän käyttää tunneillaan edelleen.
Espoon Talli saa Mialta kiitosta tunnelmastaan. ”Meillä on tallilla tosi hyvä henki. Täällä halutaan, että hevosten on hyvä olla ja että hevoset saavat olla omia itsejään – ja myös ihmiset saavat olla omia itsejään”, Mia sanoo.
Mia pitää myös siitä, että Espoon Tallilla opetustunnit ovat ulkona, ja luonto ja vuodenajat ovat läsnä. ”Hevoset eivät välitä sateesta. Ne kuuluvat ulos ja siellä niiden on paras olla”, Mia toteaa.
Pia
Hevoset ovat tulleet ratsastusvalmentaja Pia-Maria Nyholmin elämään verenperintönä äidin ja äidin isän kautta.
Ennen Espoon Tallille tuloa Pia-Maria työskenteli muun muassa Belgiassa ratsuttajana ja piti siellä pienimuotoista ratsastuskoulutoimintaa.
Espoon Tallilla Pia-Maria työskentelee ratsastuksenopettajana ja pitää monipuolisia ja eri tasoisia tunteja niin lapsi- kuin aikuisratsastajille.
Pia-Marian mielestä parasta opettajan työssä on se, kun näkee, miten arka oppilas löytää itsestään innon, rohkeuden ja reippauden, tai kun ratsastajan ilmeestä näkee, että nyt hän ymmärsi ja oppi jotain tärkeää. ”Se oppilaissa näkyvä oppimisen ilo on kaikista paras palkinto työstä”, sanoo Pia-Maria.
Amanda Tamminen
Olen vuonna 1988 syntynyt espoolainen ratsastusvalmentaja, koulutuomari ja varhaiskasvatuksen opettaja. Aloitin ratsastuksen viisivuotiaana ja siitä asti se onkin ollut minulle rakkain asia maailmassa. Ratsastuskoulussa käymisen ohelle tuli jossain vaiheessa lukuisia vuokrahevosia ja vähitellen ratsastuskouluelämä jäi taakse. Myöhemmin kuvioihin tuli myös kaksi omaa hevosta ja nyt lompakkoani keventää hurmaava suomenhevos-ruuna Ykä (Kipunan Yllätys), jonka ostin omakseni elokuussa 2017.
Olen aina halunnut ratsastaa tavoitteellisesti, tulla paremmaksi ja oppia lisää. Kouluratsastus valikoitui melko varhaisessa vaiheessa lajikseni sen esteettisyyden ja loputtomien haasteiden takia. On uskomatonta, miten kaunista kouluratsastus voi parhaimmillaan olla, silloin kun ratsukko on täydellisessä harmoniassa keskenään ja kaikki näyttää helpolta. Kilpaileminen on myös lähellä sydäntäni. Kilpailemme Ykän kanssa kansallisella HeA-tasolla ja lisäksi olen kilpaillut jonkin verran asiakkaideni hevosilla.
Opettamisessa parasta on se, kun näkee oppilaiden oivaltavan uusia asioita ja iloitsevan niistä.
Malin Lahtivuori
Olen loittanut ratsastamisen 6 vuotiaana ratsastuskoulussa. yläasteella halusin tehdä hevosten parissa työtä, olin silloin kilpaillut ponilla ja hevosilla sekä koulua että esteitä. Lukion jälkeen lähdin opiskelemaan Ruotsiin Flyingeen ja Strömsholmaan ja valmistuin Hippologiksi (Bachelor of Equine science). Kouluaikana hän oli työharjoittelussa mun muassa Henrik von Eckermanin luona.
Valmistumisen jälkeen olen ollut muutan vuoden Tanskassa ja Hollannissa töissä tallimestarina ja ratsuttajana ennen kuin vuonna 2020 muutin takasin Suomeen. Olen kisannut esteillä 125 cm asti ja valmentautunut säännöllisesti myös koulupuolella.
Under högstadiet bestämde sig Malin, som ridit sedan hon var 6 år gammal att hon ville jobba med hästar. Hon hade då tävlat i både hoppning och dressyr med så väl ponnyer som hästar. Efter gymnasiet flyttade hon till Sverige för att studera till Hippolog (Bachelor of Equine science) på Flyinge och Strömsholm. Hon fortsatte sedan till Danmark och Holland där hon några år jobbade som stallchef och beridare innan hon 2020 flyttade tillbaka till Finland. Malin håller lektioner, rider till och in hästar samt inhopp i stall via sitt egna företag. Hon har tävlar banhoppning upp till 125 cm och tränar även kontinuerligt dressyr. Under skoltiden var hon även på praktik hos bland annat Henrik von Eckermann.
Noora Mäkelä
Olen Noora Mäkelä, yksi Espoon tallin opeista. Olen ratsastanut kuusi vuotiaasta saakka ja kokenut tällä matkalla vaikka ja mitä. Idea ratsastuksesta lähti omalta äidiltäni, joka aikoinaan on myös harrastanut ratsastusta ja ollut varsinainen heppatyttö. Aloitin harrastuksen Espoon tallilla sen vielä ollessa Espoon Ratsastustalli ja täällä olen edelleen.
Jo pienenä olen rakastanut opettamista. Isoäitini usein nauraakin, etten leikkinyt muuta kuin koulua aina takkahuoneessa.
Tärkeintä minulle työssäni on oppilaat ja hevoset. Heidän yhteinen kemia ja se, että tunnilta jäisi aina jotain käteen. Parasta on kun näkee ne onnistumisen ilmeet oppilaiden kasvoilla ja tyytyväiset hevoset.
William Tollet
Olen William Tollet ja opetan ratsastusta Espoon tallilla. Olen ammatiltani ratsastuksenohjaaja, ja opiskelen parhaillaan opettajaksi. Hevoset ovat kuuluneet elämääni jo pienestä pitäen, ikään kuin verenperintönä. Lapsina minut ja veljeni saattoi löytää päivittäin temmeltämästä tallilta. Olemme asuneet perheeni kanssa 8 vuotta Aasiassa, missä pääsin myös harrastamaan ratsastusta. Pidän sitä hienona ja hyödyllisenä kokemuksena, että olen päässyt näkemään hevosalaa erilaisissa kulttuureissa. Tätä maailmalta saatua ja koettua tietämystä ja taitoa haluan jakaa myös tunneillani.
Ratsastamisen rinnalla olen harrastanut erilaisia lajeja jo lapsesta saakka, kuten salibandya ja tennistä. Urheilu on edelleen yksi intohimoistani ja omaa urheilullisuuttani ja tietämystäni siitä hyödynnän myös opettaessani.
Parasta työssäni on itse opettaminen. Se, kun huomaa miten ratsastajat nauttivat samalla oppien uutta. Tunneillani minulle on tärkeää, että kaikki voivat poistua iloisina ja ylpeinä itsestään.